Amerikkaan lähteneet suomalaiset houkuttelivat yhä enemmän väkeä aikaisemmilta kotiseuduiltaan, saman aikaisesti kun kaivosyhtiöiden ja varustamoiden agentit suostuttelivat ennen kaikkea nuoria miehiä ja naisia muuttamaan uuteen maahan.

Vuosina 1880-1930 Suomesta lähti etupäässä Pohjois-Amerikkaan siirtolaisiksi yhteensä noin 400 000 suomalaista. Pohjanmaalta lähdettiin joukoittain uuteen maailmaan, yli puolet lähtijöistä. Kestilästä lähtijät päätyivät useimmat samoille seuduille Michiganiin. 

Hangossa siirtolaisuus oli iso bisnes Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiölle. Se omisti paitsi laivat niin myös siirtolaistoimiston ja siirtolaishotellin. 

1901-1910 muutti Suomesta lähinnä Amerikkaan 159 000 henkilöä, mikä oli 5,3 % koko väestöstä. Pohjoismaissa oli tähän aikaan pohjoisamerikkalaisia suuryhtiöiden agentteja jotka värväsivät työvoimaa ja uudisasukkaita asuttamaan uutta manteretta. Esimerkiksi
Oslossa oli kanadalainen Canadian Pacific Railway yhtiön konttori joka värväsi pohjoismaista väkeä varsinkin metsätöihin.

Siirtolaiset matkustivat Englantiiin yleensä Hangosta laivalla 3-luokan lipulla. Laivamatka oli aika raskas talvisissa olosuhteissa Itämerellä ja Pohjanmerellä. Laivamatka kesti noin neljä vuorokautta. Saavuttuaan Hullin satamaan odotti junamatka Liverpooliin joka oli lähtösatama Pohjois-Amerikka linjoille.

Siirtolaiset ostivat matkalippunsa joko kotipaikkakunnalla asuneelta siirtolaisasiamieheltä tai lähimmässä kaupungissa olleesta "tikettikonttorista". Usein myös sukulainen oli Amerikasta lähettänyt maksuosoituksen (prepaid ticket) laivayhtiön toimistoon Hankoon, josta sitten siirtolaiselle ilmoitettiin, minä päivänä olisi paras saapua Hankoon. 

Isoisoisän Fredrik Hepo-ojan (1856-1902) kolme sisarusta: Juho (1869-1962), Johanna (1871-1962) ja Matti (1879-1903) muuttivat Amerikkaan 1890-1901. He lienevät päätyneet Suurille järville,  Michiganin pohjoisosassa sijaitsevan Hancockin tienoille, jossa oli jot tuttuja kestisiä. Tänne muodostui suomalainen yhdyskunta, jonne suomalaiset hakeutuivat kaivostöihin ja myöhemmin maanviljelijöiksi. Lue HS:n juttu.

Hepo-ojan talossa (nro 19) Kestilässä oli 1902 henkikirjan mukaan renkinä isoisäni kaima Kalle Hepo-oja (s. 1870). Tämä sukulaismies Kalle lähti Amerikkaan 1904. Ensin hän matkusti Hangosta Liverpooliin ja sieltä White Star Linen hienolla, lähes uudella  RMS Cedric höyrylaivalla Amerikkaan, tietenkin 3. luokassa, ja saapui Ellis Islandille 2. joulukuuta 1904. Tämän Kallen määränpäänä oli Atlantic Mine Michiganissa, ja siellä serkkunsa Heikki Hepo-oja. Matkaa New Yorkista junalla oli noin 2000 km.

RMS Cedric oli aikansa suurin matkustajalaiva ja kuuluisamman siskonsa, 1912 uponneen Titanicin sisaralus. 

Homestead Actin eli ns. pientilalain mukaan jokaisella oli oikeus saada 160 eekkeriä (noin 65 hehtaaria) viljelymaata asuttuaan sillä ensin viisi vuotta. Tämä oli merkittävä etu ennen ns. torpparilakia , joka tuli voimaan Suomessa vasta vuonna 1918. Sitä ennen isännän määräysvallassa olevien maattomien oli erittäin vaikea lunastaa viljelemiään torppa- ja mökkimaita itselleen.

Kalle-ukki lähti lankonsa Jussin, Juho Väyrysen kanssa Kanadaan metsä- ja kaivostöihin joulukuussa 1926. Sen jälkeen kun Yhdysvallat oli tiukentanut siirtolaislakejaan vuonna 1922, Kanadaan saapuvien suomalaissiirtolaisten vuosittainen määrä kasvoi voimakkaasti. Vuosina 1923-1930 lähes 35 000 suomalaista siirtolaista saapui Kanadaan.

Olisi pitänyt olla 10.000 mk rahaa, vaan kun ei ollut. Vaimon sisko Leena oli Amerikassa ja silloin kirjoitettiin hänelle, että lähettää matkarahat. No, nekin rahat tuli ja alkoi passin hankkiminen. Passi löytyi ja matka alkoi. Kanadassa tuli oltua metsätyössä ja kaivoksilla.  (Kallen 60v-muisteluista 1953)

Matka tehtiin ensin laivalla (S/S Arcturus) Hangosta Hulliin Englantiin, siellä junalla Liverpooliin, ja sieltä sitten Kanadaan R.M.S. Metagama-laivalla. Määräsatama oli Saint John New Brunswick, josta mentiin junalla Cobaltin hopeakaivoksille Ontarioon, junamatkaa oli yli 2000 km.

Päämääränä Kanadassa oli Cobalt Ontariossa, jossa oli hopeakaivostoimintaa. "Cobalt silver rush" alkoi 1903 suurista hopealöydöksistä. Kaivostoiminta siellä hiipui 30-luvulla.

Kanadasta Kalle palasi kotiin 1929-1930. 

Kanada ryhtyi kiristämään siirtolaispolitiikkaansa vuonna 1931, ja siirtolaisvirran suunta kääntyi monien työttömien suomalaisten palatessa kotimaahansa. Lama oli iskenyt pahasti suomalaisiin siirtolaisyhteisöihin. 

Fredrikin "pikkuserkku" Johan Henrik Hepo-oja (1873-1934) muutti Kestilästä  Amerikkaan 1899. Hän lähti Glasgowista 27-vuotiaana Buenos Ayrean -laivalla, ja saapui New Yorkiin 15. toukokuuta 1899. Sisko Maria oli mennyt sinne jo aikaisemmin. 

Juho muutti myöhemmin takaisin Suomeen kotipaikalleen Kestilään. Hän meni naimisiin nuoren Hilda Mikkosen kanssa, joka synnytti 1914 tytön 18-vuotiaana, mutta kuoli synnytykseen. 

Siirtolaisen laivamatka Amerikkaan 1901  Matkakuvaus

Leskimies Johan Henrik muutti uudestaan Amerikkaan kesäkuussa 1916 2-vuotiaan Irja-tyttönsä kanssa. Matka tehtiin Olav Hellig -laivalla.

Juho asettui suomalaisten alueelle Houghton Michiganiin.

"John Henry" löytyy ensimmäisen maailmansodan kutsuntojen rekisterikortista 1918, Houghton County, Michigan. Sotaan hän ei liene osallistunut.

Asuinpaikka USA:ssa 1920: Adams, Houghton, Michigan, työksi merkitty: Candy Store omistaja

Vuoden 1930 henkikirjassa asuinpaikka oli South Range, Houghton, Michigan, USA, ja merkintä leski. Ammatiksi merkitty lasittaja, rakennustyö ja työtön (11 päivää).

Nykyään amerikansuomalaisen taustan omaavia kansalaisia on Pohjois-Amerikassa lähes 700 000, ja heistä valtaosa asuu Suurten järvien molemmin puolin, Kanadassa ja USA:ssa. Stanton Township Michiganissa on USA:n suomalaisin paikkakunta. Lue HS:n juttu.