Historian tapahtumia
Suomen historian tapahtumia 1300-luvulta 1900-luvulle
Ruotsin itärajan vaiheet
Pähkinäsaaren rauhasta 1323 Täyssinän rauhaan 1595
Ruotsi ja Novgorod vakauttivat pitkään kestäneen taistelunsa Karjalasta, kun ne 1323 solmivat rauhan Nevajoen niskassa sijaitsevassa Pähkinälinnassa. Se oli ensimmäinen Ruotsin ja Novgorodin välinen rauhanteko. Pähkinäsaaren rauhassa myös ensimmäisen kerran näiden valtojen kesken sovittiin kirjallisesti valtarajasta. "Ystävyyden osoituksena" Novgorod luovutti Ruotsille Karjalasta kolme kihlakuntaa, jotka olivat Savo, Jääski ja Äyräpää. Joka tapauksessa aikaan saatiin kaupparauha tärkeällä Nevan reitillä.
Yhdessä kukistamiensa karjalaisten kanssa tekivät venäläiset aina tuontuostakin ryöstöretkiä silloiseen ruotsalaiseen Suomeen. Tältä puolen koetettiin maksaa näitä hävityksiä samalla mitalla. Näin pantiin toimeen alituisia verisiä rajameteleitä, toisinansa isompia järjestettyjä sotaretkiäkin, molemmin puolin, kunnes vihdoin ensimäinen rauha valtakuntain välillä tehtiin Pähkinäsaaressa v. 1323. Raja Ruotsin ja Wenäjän välillä tuli tämän rauhanteon mukaan kulkemaan Rajajoen suusta suoraan Säämingin seuduille, siitä Nilsiään. Tässä kääntyi raja länttä kohden ja päättyi Kainuunmereen nykyisen Pyhäjoen seuduilla. Siellä oli Hanhikivi rajanmerkkinä.
Tämän rauhanteon kautta olisi siis pohjoinen Pohjanmaa Pyhäjoen pohjoispuolella tullut kuulumaan Venäjän alle. Rauhanehdoissa ei ollenkaan määrätty, kuinka rajaseikat Kainuunmeren länsipuolella oli järjestettävä. Vanhojen sopimusten mukaan ulottui Ruotsin alue pohjoisessa erääsen Ulujärveen. Tästä saivat ruotsalaiset sopivan syyn laajentaa aluettansa. Niinpä ruvettiinkin väittämään, että Ruotsin pohjoinen raja menee Oulujärven kautta. Täten saatiin Venäjän osuus Kainuunperillä melkoisesti supistumaan. Ruotsalaiset, vaatien omaksensa koko pohjoista Pohjanmaata Oulujokea myöten, ryhtyivät heti tehokkaisin toimiin, saadaksensa lujemmilla siteillä kiinnitetyksi maan muuhun valtakuntaan. Hallitus kehoitti uudisasukkaita siirtymään näille seuduin.
Venäjän puolella asuviin karjalaisiinkin oli juurtunut se ajatus, että kainuunperät olivat oikeastaan Venäjän aluetta, että sen asukkaat olivat vierasta väkeä, joka vastoin kaikkea oikeutta oli ottanut asumansa maan haltuunsa. Tällä syyllä tekivät he ehtimiseen hävitysretkiä näille seuduin, ja kun retkien tarkoituksena oli useimmiten yksityinen saaliinhimo ja vihollisen maan hävittäminen, saivat ne sen verisen ja kauhean muodon, joka on painunut niin syvään Pohjanmaan kansan muistoon. Näissä retkissä kuvastuu Karjalan kansan onneton kohtalo. Meidän tulee muistaa, että molemmat taistelevat kansat ainakin osaksi - kentiesi suurimmaksi osaksi - olivat samaa heimoa, ja kumminkin ovat niiden keskinäiset taistelut niin julmia, että niiden kertominen vielä tänäkin päivänä muodostaa meidän isänmaamme historian verisimmät lehdet. Lähtemättömästi säilyvät nämät kamalat ajat kansan muistossa. Murheen päiviä silloin elettiin Pohjanmaalla, kun vihan vimma sai veljekset petojen tavalla raatelemaan toisiansa, ja kun murhanenkeli ei säästänyt äidin viatonta lasta. Vielä tänäkin päivänä hyräilee sydänmaan pienokainen leikkitantereellaan emonsa opettamaa kamalata viserrystä:
Wenäläinen verikoira, Kierokaula Karjalainen, Tappoi isän, tappoi äidin, Tappoi viisi veljeäni, Kuusi kummini tytärtä, Seitsemän setäni lasta, Tahtoi vielä minunkin tappaa.
Ruotsin ja Venäjän sota päättyi 1595 maiden välillä Inkerinmaan Täyssinässä solmittuun rauhaan. Ruotsin sotaretket pohjoisessa epäonnistuivat, mutta kun sen asevoiman menestys oli parempi eteläisillä rintamilla, se sai Täyssinän rauhassa pohjoisessakin huomattavia etuja. Ruotsin saavuttamaa rajaa pidetään voittona, jonka avulla vahvistettiin Pähkinäsaaren rauhansopimuksen jälkeen rajalinjan taakse syntynyt suomalaisasutus.
Suomen historiaa
Uskonpuhdistuksen aika 1532-1617
KUSTAA VAASA (1526-60)
1543 Mikael Agricolan ABC-kirja
1548 Mikael Agrigolan suomentama Uusi Testamentti
1550 Helsinki perustettiin
1551 Ruttoinen katovuosi, sisä-Suomen erämaiden asutus, rakennettiin kuninkaan kartanoita
1570-95 pitkäviha, Rappasota, Iivana Julma aloitti 25-vuotisen sodan, sota päättyi Täyssinän rauhaan
1595 Suomen väkiluku n. 300 000
1580 ankara kato- ja tautivuosi
1596-97 nuijasota, Pohjanmaan, Hämeen ja Pohjois-Savon talonpoikien kapina
1600-11 sota Puolaa vastaan
1601-02 ankarat kato- ja tautivuodet, olkivuodet, leipää jatkettiin oljilla, syntyi paljon autiotiloja
1615-17 Venäjän sota, Stolbovan rauha, Inkerinmaa ja Käkisalmen lääni Ruotsille
Ruotsin mahtavuuden aika 1617-1721
1631-35 katovuosia
1638 postilaitos perustettiin, liikenneyhteyksiä parannettiin
1648 Westfalenin rauha päätti 30-vuotisen sodan
1649-50 katovuosia
1657 rutto raivosi
1680- isoreduktio, ruotujakolaitos, viljelyä edistettiin, autiotiloja asutettiin
1680-93 katovuosia
1695 Suomen väkiluku n. 400 000
1695-97 suuret kuolovuodet, lähes 1/3 Suomen väestöstä kuoli, autioituminen, kerjäläisiä
1700-21 suuri Pohjan sota, Suomi mukana 1710-16
1704-06 katovuodet useassa osassa maata
1708 täydellinen kato koko maassa
1710 rutto levisi laivojen mukana Tallinnasta
1713-21 isoviha - venäläisten miehityskausi, virkamiehiä, säätyläisiä ja osa papistoa pakeni Ruotsiin, paljon kirkonarkistoja tuhoutui
1721 Uudenkaupungin rauha, Venäjälle Itämeren maakunnat ja kaakkoisosa Suomea
1741-43 sota Venäjää vastaan, hattujen sota, pikkuviha
1743 Turun rauha, Kaakkois-Suomi Venäjälle, mm. Hamina ja Vehkalahti
1751- alkoi liikamaiden asuttaminen, torppia syntyi
1757-62 suomalaiset Pommerin sodassa, toivat perunan Suomeen
1771 Suomen ensimmäinen sanomalehti
1775 Suomen oma isojakoasetus
1783-85 katovuosia
1770-78 tappava isorokko raivosi
1797- rokotukset isorokkoa vastaan
alkavat
1800 Suomen asukasluku 833 000
1808 Helsinki paloi
1808-09 Suomen sota
1809 Haminan rauha,
Suomesta Venäjän suuriruhtinaskunta
Venäjän vallan aika 1809-1917
1822 suurin osa Oulua paloi
1827 Turun palo
1831 suuri tulipalo Hämeenlinnassa
1833 Suomen ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen
1833 ankara katovuosi
1835 Kalevalan ensimmäinen laitos ilmestyi
1840 suuri tulipalo Haminassa, hopearupla ainoaksi rahaksi
1847-1866 Suometar ilmestyi
1848 Maamme-laulu esitettiin ensimmäisen kerran
1850 Suomen asukasluku 1 624 000
1851-54 punatautiepidemia
1853-56 itämainen eli Krimin (Oolannin) sota
1856 Saimaan kanava valmistui, Suomen ensimmäiset postimerkit, koulujärjestys mahdollisti suomen käytön opetuskielenä
1857 höyrysahojen perustaminen sallittiin
1858 ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu Jyväskylään
1858-62 rautatie Helsinki-Hämeenlinna rakennettiin
1860 oma raha, 1 markka oli 1/4 ruplaa
1864 naisista täysivaltaisia
1865 asetus maaseudun kunnallisesta itsehallinnosta
1865 markka sidottiin hopeaan ja irrotettiin ruplasta
1865-66 ankarat ja pitkälliset talvet
1866 kansakouluasetus
1866 viinan kotitarvepoltto kiellettiin
1867-68 suuret nälkävuodet
1878 asevelvollisuuslaki
1879 Suomen asukasluku n. 2 miljoonaa
1898 piirijakoasetus: maalaiskuntien perustettava kansakouluja
1898 Nikolai Bobrikovista Suomen kenraalikuvernööri
1899 helmikuun manifesti, Suomessa kerättiin suuri adressi. Suomen Työväenpuolue aloitti toimintansa
1900 Suomen asukasluku 2 656 000
1900 kielimanifesti: venäjästä eräiden virastojen virkakieli, postimerkit venäläistyivät
1901 asevelvollisuuslaki
1903 Bobrikovista diktaattori
1903 Työväenpuolueesta Sosiaalidemokraattinen puolue
1904 Suomen aktiivinen vastustuspuolue aloitti toimintansa
1904 Eugen Schauman ampui Bobrikovin
1905 suomalaiset vapautettiin sotilaspalvelusta
1905 suurlakko
1906 eduskuntauudistus
1914 I maailmansota syttyi
1915 ensimmäiset jääkärit Saksaan
1917 Suomi itsenäiseksi
Suomen keskiaika päättyy 1500-luvulla
Suomen historiassa keskiajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, joka ajoittuu ns. ensimmäisestä ristiretkestä Kalmarin unionin päättymiseen, Kustaa Vaasan valtakauteen ja uskonpuhdistukseen.
Uuudisasukkaita kruunun maille
Vuonna 1542 Kustaa Vaasa julisti autiot erämaat kruunun maiksi, joita voitiin vapaasti asuttaa. Asutuspolitiikkaan liittyi pyrkimys lisätä verotalojen määrää, ja sillä oli myös valtapoliittisia tavoitteita. Kruunu vyörytti uudisasutuksella itärajan kiistamaita hallintaansa. Uudisasukkaita erämaihin vetivät luvatut vapaavuodet verotuksesta sekä laajat kaski- ja riistamaat. Jo 1400-luvulla alkanut Pohjois-Savon asuttaminen oli vilkkaimmillaan 1520- ja 1530-luvuilla. Savolaisasutus suuntautui 1500-luvun kuluessa usealle taholle.
Kustaa Vaasan hallituskauden lopulla Pohjois-Savossa Leppävirralla oli jo tiheä asutus ja kohtalaisen tiheä Kuopiossa, Maaningalla ja Lapinlahdella. Harvempana kiinteä asutus ulottui Savon pohjoisimpiin osiin. Savolaisasutus työntyi 1540-luvulla Etelä-Pohjanmaan järviseudulle Lappajärvelle ja Evijärvelle saakka. Keski-Pohjanmaalla se ulottui Haapajärvelle ja Pyhäjärvelle. Pohjoisempana savolainen uudisasutus eteni 1530-luvulla Siikajoen varsilla Revonlahdelle, Oulujoen varrella Utajärvelle ja Muhokselle ja jotkut etenivät aina Kemiin saakka. Oulujärven rannoille muutti 1530-luvulla toistakymmentä savolaisperhettä ja 1550-luvulla heitä tuli parisataa perhettä Savonlinnan linnanpäällikön Kustaa Fincken ohjauksessa. Uudisasutuksen turvaksi lähetettiin pieni sotilasjoukko karjalaisten ja hämäläisten hävitysretkien varalta.
1600-luvulla pulaa oli pikemmin väestöstä kuin maa-alueista. Asutustoimenpiteet tähtäsivät nyt lähinnä siihen, että autioituneille tiloille saatiin uudet asukkaat. Uudisasutusta kruunu pyrki lähinnä estämään, esim. uudistorppien perustaminen oli suoranaisesti kielletty. Vuosisadalla oli paljon maata aatelisten hallussa. Ison reduktion ja jakopalkkalaitoksen vakiintumisen seurauksena kruunun hallintaan jäi paljon tiloja.