Antti Erikinpoika Cajanus, esi-isäni 11 polven takaa, nro 11/ 3316, äidin isän isoäidin Kaisa Kukkohovin o.s. Halosen (4/25) sukuhaaraa. 

Anders oli Kirkkonummen nimismiehen ja Kirkkonummen Kårkullan ja Porvoon Tjusterbyn kartanon isännän Erik Mickelsson Hjertan (1570-1630) poika. 

Anders Hjerta myöh. Cajanus muutti Kajaanin seudulle n. 1625. Ikätoveri kreivi, Suomen kenraalikuvernööri  Pietari Brahe lienee ollut Andersin ystävä ja syypää muuttoon. Hän nimitti ystävänsä pitäjän nimismieheksi sekä samalla koko Kajaanin vapaaherrakunttansa voudiksi (1632-1657). Hän oli tarmokas, nautti arvonantoa ja pyrki tukemaan Kainuun kansaa vaikeina kato- ja sotavuosina.

Anders Cajanusta voidaan pitää sen ajan Kainuun vaikutusvaltaisimpana henkilönä. Häntä pidetään Cajanus-virkamies- ja pappissuvun kantaisänä. 

Kajaanin seudulla Anders lienee asunut ostamallaan tilalla Juusolassa  Säräisniemellä . Tämä  nimismiehentalo toimi myös "Keisarintien" virallisesti asetettuna kestikievarina ja postitalona. Juusola oli myös maatila ja mm. Kainuun suurimpia karjankasvattajia. Tila oli Cajanus-suvun hallussa isovihaan saakka, jolloin talo poltettiin ja jäi autioksi 1716.

Keisarin tie rakennettiin 1600-luvulla yhdistämään Kajaanin ja Oulun linnoja. 
Tie on kulkenut Oulusta Säräisniemelle Oulujärven länsirannalle, josta matka kohti Kajaania on jatkunut Oulujärven yli joko vesitse tai jäitse. Vasta valmistunutta tietä kulki Kustaa II Adolf seurueineen talvella 1622 matkalla Liivinmaan sodasta Viipurin kautta valtiopäiville Tukholmaan.  

Vaikka Anders oli talollinen, häntä on pidettävä ammattivirkamiehenä. Hänet luettiin 1651 henkikirjassa säätyläisiin. 

Kajaanin linnan mukaan Pietari Brahen 1651 perustama kaupunki sai nimensä Kajana. Pitäjä on esiintynyt 1650 nimellä Caijane Socken. Cajanus-nimi tullee kotipaikan Kajaanin läänin nimestä.

Juusolan talo oli kulttuurihistoriallisesti merkittävä vielä siitä syystä, että siellä toimi Andersin yksityinen kotikoulu,  jonka hän perusti lapsilleen. Sen opettajana toimi vapaaherrakunnan ensimmäinen pätevä koulumestari Tuomas Henrikinpoika Ulander. Se oli ensimmäinen mainittavaa alkuopetusta antanut pohjakoulu Kajaanin alueella.

Andersin puoliso oli Oululaisen porvarin tytär Agneta Mathiaksentytär (1606-1649). He saivat seitsemän poikaa ja  kolme tytärtä. Pojista neljästä tuli pappi, kahdesta nimismies, kahdesta tyttärestä tuli papin rouva, yhdestä pormestarin rouva - yhdestä pojasta tuli merimies.

Johan Andersinpoika (1626-1703), Paltamon kirkkoherra, Pietari Brahen vapaaherrakunnan lääninrovasti. Hänet tunnetaan historiassa myös kirjailijana ja valtiopäivämiehenä, myös ylläpitämänsä ankaran kirkkokurin takia, kansan keskuudessa nimellä "Lylyhammas". Johanin poika Johan Cajanus (1655-1681) oli Turun Akatemian professori ja virsirunoilija, virren nro 612 tekijä.

Erik Andersinpoika  (1628-1691), Sotkamon kirkkoherra, esi-isäni 10 polven takaa, 10/1658. 2. puoliso Iin kirkkoherran Samuel Lithoviuksen tytär Brita.

Anders Andersinpoika  (1630-1657), Pielisjärven kirkkoherra

Gustaf Andersinpoika  (1642-1710), Kajaanin koulumestari, Lohtajan kirkkoherra

Samuel Andersinpoika (1638-n.1716), Iisalmin nimismies, kuoli isovihan aikaan

Jeremias Andersinpoika  (1636-1670), Paltamon ja Kajaanin vouti, käytti sukunimeä Hjerta. 1663 hänen omistamansa Säräisniemen sukutila ulosmitattiin ja tila julistettiin vapaaherrakunnan omaisuudeksi, sai myöhemmin rästinsä maksetuksi ja tilansa takaisin. Jeremias otti 1667 oululaiselta suurkauppiaalta suuren 1179 kuparitaalarin lainan kovalla 8 % korolla. Vielä vuosikymmen Jeremiaan kuoleman jälkeen vuonna 1680 velasta oli jäljellä korkoineen 900 taalaria.

Beata Andersintytär (1632-1699), puoliso Raahen kirkkoherra Forbus,

Felicia Andersintytär (1634-1672), puoliso Kajaanin kihlakunnantuomari ja  pormestari,

Agneta Andersintytär (1645-1683), 1. puoliso Kajaanin kappalainen Anders Antilus, 2. puoliso Tyrnävän kappalainen Josef Lithovius, 

Carl Andersinpoika  (1643-), merimies, kuoli merellä. 

Erik Antinpoika Cajanus, esi-isäni 10 polven takaa, nro 10/1658, käytti pappisnimeä Ericus Andreae, oli Sotkamon kappalainen ja kirkkoherra 1651 alkaen kuolemaansa 1691 asti. Poika Erik oli Sotkamon kappalainen 1673 alkaen ja kirkkoherra isänsä jälkeen.  

1. puoliso oli Iin kirkkoherran Erik Montanuksen tytär Christina (1630-1654) ja 2. puoliso seuraavan Iin kirkkoherran tytär Brita Samuelintytär Lithovius (1635-1683), esiäiti 10/1659.

Erikin ja Britan yhteisiä lapsia olivat Anders, Brita, Johan, Agneta ja Susanna.

Anders Erikinpoika (1658-1689), Sotkamon kappalainen

Brita Erikintytär (1659-1729), puoliso oli 55-vuotias leskimies Zachris Mattsson Uhlbrandt (1630-1705), 10/1656, raatimies ja vouti, avioliitto n. 1685. Agneta-sisko meni 1687 naimisiin tämän Sakariaan pojan kanssa.

Johan Erikinpoika (1669-1633), Paltamon ja Oulun kappalainen,

Agneta Erikintytär (1670-), esiäiti 9/829, puoliso Zahris Zahrisson Uhlbrandt

Susanna Erikintytär (1673-1727), puoliso Raahen pormestarin poika Henrik Ahlholm, talollinen Lieksassa.

Agneta Erikintytär (1670-), 9/829. Puoliso Sotkamon kappalainen Zachris Zachrisson Uhlbrandt, 9/828 (1670-1714), jonka isä oli siis Zachris Mattsson,  vaimon siskon Britan mies. Eli käly oli samalla äitipuoli. Äiti oli Margaretha Matintytär Enqvist (1630-1679), 10/1657, kuoli siis kun Zacharias oli 9-vuotias.

Poika Erik Zachriksenpoika Uhlbrandt (1701-1766) oli Sotkamon nimismies.

Erik Zachrisson Uhlbrandt, esi-isäni 8 polven takaa, nro 8/414, oli Sotkamon nimismies 1720-1724 ja tilallinen. Joutui venäläisten vangiksi isovihan aikaan 1712. Isä Zacharias oli Sotkamon kappalainen ja Saijanlahden tilan isäntä aina 1720- luvulle, jonka jälkeen Erik otti isännyyden. 

Erikin puoliso Christina Rongen oli kajaanilaisen raatimiehen tytär. Heillä oli 8 lasta: Brita (naimaton); Christina (puoliso Kuhmon lukkari Johan Uhlbäck), Zacharias (naimaton), Matts (puoliso kajaanilaisen raatimiehen tytär Catharina Grönberg), Anna (puoliso Paltaniemen Hurskalan isäntä Josef Hurskinen) , Agneta (puoliso Paltamon lukkari Matts Leinonen), Catharina, esiäiti 7/207 (puoliso puuseppä Simon Paulin) ja Maria (puoliso Kajaanin tullimies Anders Steckman).  

Erik kuolee 1766 ja Zacharias jatkaa isäntänä kuolemaansa 1779 saakka. Sen jälkeen talo on jaettu kahteen osaan, toista puolta isännöi Erikin leskeksi jäänyt poika Matts, äitinsä ja lastensa kanssa, ja toista puolta vävy, Catharinan mies, Simon Paulin, (esi-isä 7/206).

1780- luvun lopulla Saijanlahteen Simon Paulinin puolelle tulee kanssa-asumaan Hiisijärven Härkölän poika Påhl Härkönen. Toista puolta isännöi Matts Uhlbrandt kuolemaansa 1789 saakka, jonka jälkeen isännäksi tulee Anders Henrikinpoika Lukkari Alasotkamon Kofferosta. Taloon jäävät asumaan myös Matts Uhlbrandtin pojat Erik ja Anders perheineen sekä Carinin ja Aronin lapset.

Erikin isoisä Zachris Mattsson Uhlbrandt (1630-1704), esi-isä 10/1656, oli raatimies Oulussa ja Oulun pormestarin sijainen 1685 ja 1700-1701, kämneerioikeuden (kaupunkialioikeus) puheenjohtaja, laivanomistaja, Kajaanin nimismies 1688, Kajaanin läänin vouti 1689-97 ja valtiopäivämies 1676 Turun maapäivillä. Hän muutti Oulusta 1691 Kajaaniin ja sieltä takaisin 1697 Ouluun.

Zachriksen ensimmäinen puoliso  Margaretha Matintytär Enqvist, Kataja (1630-1679) esiäitini 10 polven takaa, 10/1657, oli oululaisen porvarin tytär . (Tästä sukuhaarasta tulee varmaankin lisää tietoa.)

Kainuusen tultuaan Zachris hankki itselleen Ylisotkamon Saijanlahden 1/2 manttaalin tilan, jossa hän myös perheineen asui ja piti taloutta.

Henrik Laurinpoika Lithovius (1550-1615) esi-isä 13 polven takaa, 13/13272, pappisnimeltään Henricus Laurentii. Sukunimi tuli syntymäkunnan, Littoinen mukaan. Käytti myös kotipaikkansa Limingan mukaan sukunimeä Limingius.  Henrikin pojatkin ottivat sukunimekseen Limingius, Liminkalaisia kun olivat.

Salon kirkkoherra, Erik XIV:n nimittämä, Limingan kirkkoherra 1575-1614. Oli Pohjanmaan pohjoisen rovastikunnan rovastina ja pappissäädyn valtiopäivämies Linköpingin valtiopäivillä 1600. 

Henrikistä polveutui laaja Lithoviusten pappis- ja sivistyssuku, jonka jäsenissä oli 1500-luvun lopulta 1800-luvun alkuun miespuolisissa alenevissa polvissa 35 pappia ja koko joukko korkeita virkamiehiä ja porvareita. Suvun mieskantaisia jäseniä Limingan kirkkoherroina oli yhteensä seitsemän. Yhteensä sukuun kuuluvia pappeja Limingassa oli lähes kaksikymmentä. Suvun naispuolisten jäsenten kautta polveutuivat myös Ahlholmin, Hourenius-Hoffrenius-Hoffrénin ja Forbuksen pappissuvut. Jos otetaan lukuun myös Lithovius-sukuisten naisten solmimat avioliitot ja niistä syntyneet jälkeläiset, sukuun kuuluneiden pappien määrä nousee satoihin. Lithovius-suvun naisten jälkeläisiä ovat Cajanusten, Achreniusten, Porthanien, Franzénien, Topeliusten, Julinien, Snellmanien, Bonsdorffien ja Danielsonien sukujen kuuluisat nimet. 

Pohjois-Pohjanmaan suurten rannikkopitäjien kirkkoherrojen vuotuisen tulojen suuruudeksi on arvioitu 4 000 kuparitaalaria 1600-luvun jälkipuoliskolla.

Lithoviuksien mahdollisuus hankkia omistukseensa suuria ja tuottavia  talonpoikaistaloja vahvisti heidän arvovaltaansa. Papiston palkkauksen ja virkatalojen rinnalla myös tuottava yksityisomaisuus lisäsi heidän tulojaan ja vaikutusvaltaa. Vauraus ja valta tekivät Lithoviuksista verkostoituneimman  pappissuvun Pohjanmaalla 1600-luvulla.

Henricus Laurentiin kirkkoherrana ollessa venäläiset tekivät hävitysretkiä Liminkaan ja polttivat useita kertoja seurakunnan kirkon ja pappilan. Kirkkoherra Henricus oikeutettiin kuningas Juhana III:n kirjeellä 21.2.1590 saamaan korvauksen poltetusta pappilasta ja menettämästään omaisuudesta sekä edelleen kuninkaan kirjeellä 12.10.1592 oikeuden saada verotuloista korvauksen siitä, että vihollinen oli polttanut hänen pappilansa ja ryöstänyt hänen omaisuutensa.

Henrikin 2. puoliso oli Catharina Östenintytär Sursill (1541-1614) hänen 3. avioliitossaan Katariinan isä oli talollinen Uumajan pitäjän Västertegin kylässä, valtiopäivämies Östen Eriksson Sursill

Josef Henrikinpoika Limingius (1569-1648 jälkeen) esi-isä 12/6636 oli  Limingan kappalainen 1610 ja Limingan kirkkoherra vuonna 1615 isänsä jälkeen.  Puoliso Anna Larsdotter (1580-1657) esi-äiti 12/6637, oli Lars Siniuksen ja Katarina Östenintytär Sursillin tytär, siis Annan appi oli myös hänen isäpuoli. Josef Henrikinpoika oli myös liikemies, kuten useat papit Pohjois-Pohjanmaalla. 

Josefin veli Johan Henrici Limingius (1570-1634) oli Oulun ensimmäinen kirkkoherra vuodesta 1612. Puoliso oli Kristina Östenintytär Sursill, Josefin puolison Annan täti.

Josefilla ja Annalla oli kahdeksan lasta.  Isak (1600-1652), Limingan kirkkoherra 1648, rovasti, Samuel (1608-1659), Iin kirkkoherra, rovasti, Lars (1608-1665), Limingan kirkkoherra 1652, Henrik (1621-1677), Oulun kirkkoherra, Kaarle (1613-1659) Limingan nimismies, Catharina (4063), Anna (1610-1685), Pyhäjoen kirkkoherran, Johan Mathesiuksen puoliso, Brita (1606-), Saloisten kappalaisen, Anders Mathesiuksen, puoliso.

Lars Josefinpojasta tuli Limingan kirkkoherra isänsä jälkeen 1652. Lars varusti myös laivoja, joilla kuljetti esim. pappilan ylijäämätarvikkeita myyntiin kaupunkeihin, myös Ruotsin puolelle. 

Samuel Josefinpoika Lithovius (1608-1659), esi-isä 11/3318, oli Limingan kappalainen 1640 ja isän kuoltua, väliaikaisesti Limingan kirkkoherra. Vuonna 1647 hän osallistui Tukholmassa valtiopäiville. Sittemmin Samuelista tuli Iin kappalainen, ja lopulta kirkkoherra vuonna 1652. 

Kääntyi vuonna 1647 kuningatar Kristiinan puoleen ja anomaan vapautusta velasta johon oli joutunut. Hallitus oli antanut vuonna 1624 Pohjois-Pohjanmaan verot Kajaanin pitäjästä ja Kemin-Kalajoen väliseltä alueelta vuokralle vouti Jaakko Burmanille kolmeksi vuodeksi. Burman jäi tuosta vuokrasta velkaa valtiolle vuosina 1625 ja 1626 ja velan maksu siirtyi hänen takaajilleen, joita olivat Limingan kirkkoherra Josef Henrikinpoika Lithovius, Limingan nimismies Gabriel Olavinpoika ja Kalajoen kirkkoherra Petrus Arctophilacius. Nämä takaajat kuolivat ennen kuin velka oli maksettu. Samuel huomasi maksavansa paitsi isänsä velan osuutta, myös muiden takaajien osuutta, ja valitti tästä kuningattarelle maksettuaan velkaa 5956 hopeataalaria, eli noin 40 talon arvon. Pimittikö Burman alunperin tuon omaisuuden, tai miten velka syntyi, ei ole tiedossa. 

Puoliso oli Catharina Nicolauksentytär Lithman (1610-1660), esiäiti 11/3319. Isä oli ruotsalainen kirkonmies ja Kaarle IX:n "hovpredikant" Nicolaus Jacobi Bothniensis (1578-1655), 12/6638. 

Samuelin ja Catharinan tytär Brita Samuelintytär Lithovius (1635-1686), esiäiti 10 polven takaa, 10/1659, oli Eerik Andersinpoika Cajanuksen 2. puoliso.

Ruotsin entinen pääministeri Olof Palme polveutuu Samuel Josefinpojasta, kun eteenpäin mennään 10 sukupolvea. Isak Josefinpojasta polveutuu Carl Gustav Mannerheim ja Anna Josefintyttärestä Kaarlo J. Ståhlberg. 

Ja kun mennään Samuel Josefinpojasta 11 polvea eteenpäin polveutuu hänestä myös Kaarlo J. Hepo-oja.  :D

Erik Ångerman / Sursill (n. 1480-1553), esi-isä 15 polven takaa, 15/53036 ja 15/53100 , talonpoika Uumajassa, lautamies, oli kotoisin Ångermanlannista, mistä nimi Ångerman.

Tukholman linnanläänin päällikkö teki sopimuksen Erik Ångermanin kanssa isojen elintarvikemäärien hankkimisesta armeijalle. Erik toimitti kuitenkin silakan lisäksi myös hapansilakkaa. Tätä norrlantilaista suurta herkkua sotamiehet eivät kuitenkaan hyväksyneet, vaan menivät syömälakkoon. Kuningas Kustaa Vaasa kimmastui ja kohdisti kiukkunsa Erik Ångermaniin. Vaikka oli ilmeisesti toiminut rehellisin mielin ja isänmaallisin aikein, Erik asetettiin syytteeseen pilaantuneen elintarvikkeen kauppaamisesta ja sai lisänimekseen "Sursill". Erik taittoi pilkalta terän ottamalla Sursillin sukunimekseen. Nimi jäi, ja Sursillit kantoivat sitä aivan kunniallisena sukunimenä. 

Erik Ångerman mainitaan Västerbottenin vanhimmassa veroluettelossa 1539 talollisena Uumajan Tegin kylässä - veroista päätellen varakas talollinen. 

Erik Ångerman on lastensa kautta tullut alkuisäksi useimmille Pohjanmaan pappissuvuille. Suomen sivistyshistorialle sukusikermällä on ollut merkittävä vaikutus, sillä lähes kaikki Suomen sivistyssuvut ovat saaneet alkunsa Erik Sursillistä ja hänen lapsistaan mm. Zacharias Topelius, Anni Swan, C. G. E. Mannerheim, Jean Sibelius, Aino Ackté, Eliel Saarinen ja Saima Harmaja.

Östen Erikinpoika Sursill (n. 1520-1580 jälk.)  esi-isä 14/26518 ja 14/26550, uumajalainen talollinen ja valtiopäivämies, vouti. Hänen seitsemän tytärtään muuttivat 1500-luvulla Suomeen ja jättivät vahvan geneettisen perinnön Pohjanmaalle. 

Ensimmäisenä Suomeen muutti Östenin sisar Katarina. Hän pääsi töihin emäntä- eli avainpiiaksi pietarsaarelaisen Fordell-suvun kartanoon. Emäntäpiika ei ollut mikä tahansa pesti vaan tarkoitti taloudenhoitajaa, joka piti huolta koko kartanon taloudesta. Pesti sinetöi Katarinan kohtalon. Hän avioitui Pietarsaaren kirkkoherran kanssa.

Katarina kutsui luokseen sukulaisiaan ja auttoi heitä elämän alkuun. Ensin tuli hänen sisarensa Magdalena ja myöhemmin ne veljen Östenin seitsemän tytärtä: Anna, Katarina, Margareta, Brita, Christina, Barbro ja Magdalena. 

Katarina Östenintytär (n. 1550-1614 jälk.), esiäiti 13/13275 ja 13/13259, oli kolme kertaa naimisissa. 

1.  puoliso Lars Siniluoto oli talonpoika Raahen Saloisista. Tytär Anna Larsintytär,  12/6637, meni naimisiin Limingan kirkkoherran ja maarovastin Josef Henrikinpoika Limingiuksen, (1569-1648), esi-isä 12/6636, kanssa.

Larsin kuoltua Katarina meni naimisiin saloislaisen virkamiehen Mathias Laurinpoijan 13/13258 kanssa. Tytär Brita Mathiaksentytär (1578-1662),  12/6629 meni naimisiin oululaisen porvarin Lars Paavonpoika Enqvistin kanssa, esi-isä 12/6628 .

Mathiaksen kuoltua Katarina nai vielä Henrik Laurinpoika Lithoviuksen (13/13272), ks. Lithoviuksen suku.