Oma sukututkimukseni

Varmaankin tämä ikä pani miettimään omia juuriani hiukan syvemmältä. Ajattelin, että olisi mukava kertoa lasten lapsillekin heidän omista esi-isistään. Sukujuurieni etsimisen aloitin alkuvuodesta 2018. Silloin en tiennyt juuri kuin isovanhempani ja niissäkin tiedoissa, näin jälkeenpäin todeten, oli osin väärää tietoa.

Isän sukuhaaran tutkimuksessa hyvänä alkuna toimi serkkuni Ailan tekemä sukuselvitys, joka päättyi kuitenkin jo 5. polveen. Sen jälkeen minulta meni pitkään ennen kuin pääsin eteenpäin, tai siis taaksepäin. Nyt isälinjani on selvillä aina 13. polveen 1600-luvulle. 

Äidin sukuhaaran kanssa alkuun pääsy oli hankalampaa ja vaati kirkonkirjojen tutkimista ja hautakivien kääntelyä. Matkan varrella selvisi monta mieltä askarruttanutta asiaa - isoisänikin vaihtui.

Ilman netistä löytämiäni oikeiden tutkijoiden sukututkimuksia, historiikkejaja ja monia digitaaliarkistoja, se ei olisi onnistunut. Itse olen koonnut niistä palapeliä ja tarkistanut tiedot mahdollisuuksien mukaan. 

Vanhat asiakirjat

Jo 1600-luvulla kansalaisten tietoja kirjattiin voudin- ja läänintilien verotusluetteloihin, kymmenysluetteloihin, maakirjoihin, autiotilaluetteloihin, henkikirjoihin, perukirjoihin ja esim. sotilasasiakirjojen katselmusrulliin, tuomiokirjoihin ja 1700-luvulta alkaen kirkonkirjoihin. Lähes kaikki asiakirjat löytyvät netistä digitoituina, mutta vanhan käsialan tulkinta on nykykielellä sanottuna "haasteellista", ja vanhan virkaruotsin ymmärtäminen vaatii "erityisosaamista".

Kirkollinen väestökirjanpito Ruotsissa ja Suomessa alkoi vuonna 1686 säädetyn kirkkolain myötä, joka määräsi rippikirjat, syntyneiden ja kastettujen, kuulutettujen ja vihittyjen sekä kuolleiden ja haudattujen ja muuttaneiden luettelot pakollisiksi jokaisessa seurakunnassa.

Lähes kaikki 100 vuotta vanhemmat asiakirjat, myös kaikki kartat on digitoitu ja netistä löydettävissä. Nuoremmat kirkonkirjat ja henkikirjat ovat luvanvaraisesti kansallisarkistossa tutkittavissa, ja esim. Muhoksen kirkonkirjat löytyvät vain mikrofilmeiltä. 

Rippikirjat tutkimuksen runkona

Vanhat digitoidut kirkonkirjat: rippikirjat, syntyneiden luettelot jne. ovat sukututkimuksen aarreaitta. Ja vielä, jos esi-isä oli talollinen, historiaa on helpompi seurata sukupolvesta toiseen. Muutot ja naimisiin menot tuovat tähän omat haasteensa.

Rippikirja -aukeaman vasemmassa reunassa on usein salaperäisen näköisiä merkintöjä.  jotka saattavat muodostaa ongelman. Ne ovat usein niin lähellä reunaa, että sivun kulumisen takia, niitä on vaikea erottaa, varsinkin mikrofilmatuissa rippikirjoissa. Nämä merkit tarkoittavat muuttoja, kuolemaa, naimisiinmenoa, aviotonta syntyperää, sukulaisuussuhdetta ym,

Rippikirjan ensimmäisessä sarakkeessa on asianomaisten nimet, tavalli­sesti talon isäntäväki ensin: mies, vaimo, pojat, tyttäret. Siellä voi olla myöskin jo avioituneita poikia ja tyttäriä, joten aukeamalla saattaa näkyä miniöitä ja vävyjä.

Piiat ja rengit seuraavat talonväen jälkeen, sitten talossa mahdollisesi asuvat loiset eli itselliset. Joissakin taloissa on vielä sotamies per­heineen sekä kirkonvaivainen. Aikaisemmin samalla sivulla näkyivät myös talon torppari tai torpparit, mutta myöhemmin, noin 1750-luvulta lähtien he saivat oman sivun.

Suomen markka otettiin käyttöön 1860. Aluksi arvo sidottiin ruplaan: 1 markka = 1/4 ruplaa. Rupla oli käytössä vielä ainakin viranomaisten laskelmissa. 

Tapaus 4/28: Matti Honkakoski

Tässä esimerkkitapaus sukututkimuksen tietojen etsimisestä.  Tutkittavana on isoäitini Anna Kustaava Männistön isoisä Matti Jeremiaanpoika Honkakoski (1826-1860), esipolvitaulussa numero 4/28. Lähtötilanne: en tiennyt edes äidin isovanhempien nimiä! 

Isoäitini Anna Kustaavan vanhempien Juho ja Pieta Männistön  syntymätiedot selvisivät Muhoksen hautausmaalla ja lisää SSHY:n (Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen) digitoimia Muhoksen Kylmälänkylän rippikirjoja tutkimalla. Niistä selvisi, että Juho on tullut Kylmälään Tyrnävältä v. 1882.  Juhon perhe löytyikin Tyrnävän seurakunnan rippikirjoista (1877 - 1880) asuinpaikkana Ängeslevässä no 51 Männistö. Edelleen vanhempia rippikirjoja (1854 - 1864) seuraamalla selvisi Juhon syntymätaloksi Ängeslevässä no 52 Honkakoski, ja isäksi Matti Jeremiaanpoika Honkakoski, sukunimi talon mukaan, kuten silloin oli tapana. Jäljille oli päästy!

Tyrnävän seurakunnan rippikirjasta v. 1846-1853 selviää Matti Jeremiaanpoika Honkakosken ja hänen isänsä Jeremias Heikinpojan perheiden tietoja. Asuinpaikka oli Tyrnävän Ängeslevä no 52. Talossa isännöi (merkitty ensimmäisenä) Pudasjärvellä syntynyt, "syytinki-ikää" lähestyvä Jeremias ja Valpuri-emäntä, nuorena isäntänä oli Matti vaimonsa Brita Kaisan kanssa. Rippikirjasta selviää myös lapset, syntymä- ja kuolinajat, syntymäpaikat, rokotukset (isorokko), lukutaito (katekismuksen tuntemus, jota testattiin kinkereillä), ripillä käynnit, muutot... Tietenkin tiedot piti tarkistaa kirkon muista kirjoista.

Mathias Jeremiaanpoika syntyi 9. joulukuuta ja kastettiin 11. joulukuuta 1826. Kummeina mm. saarnamies (predikanten) jonka nimi ei ole vielä minulle selvinnyt. Jeremias oli nähtävästi uskonnollinen ja saattoi kuulua Pohjanmaan mystikoiden hengelliseen liikkeeseen.

Talollisen poika MattsJeremiasson Honkakoski ja talollisen tytär Brita Caisa Abrahamsdotter Kaakinen vihittiin kruunun kera heinäkuun 1. päivänä heinäkuuta 1848. 

Anekdootti: Riitta Kaisa oli Armi Kuuselan isoisän täti, eli isoäiti Anna oli Armin äidin pikkuserku. Äiti tiesi tämän sukuyhteyden ja kertoi siitä, tosin äidistä oli tullut Armin pikkuserkku. Tämä sukutarina vaati kuitenkin hiukan "sukututkimusta".

Oulun läänin henkikirjassa 1860 (vuoden 1859 tilanne) Matts Jeremiasson isännöi Ängeslevä no 52 Honkakosken taloa, jossa oli isäntäparin lisäksi,  vanhaemäntä Valpuri, kaksi piikaa ja perheen 6 lasta, yhteensä 11 henkeä. Matti on merkitty myös Ängeslevä no 51 Männistön isännäksi, jossa asui itseellisen Erik Mattilan perhe.

Matti kuoli 33 vuotiaana 25. toukokuuta 1860. Kuolinsyyksi kirkonkirjaan on merkitty kolik ( ähky, suolikouristus...). Kuolinsyy on papin oma tulkinta saamistaan tiedoista. Matti oli suhteellisen hyvin toimeentuleva talollinen, eikä edellinen 1859 ollut erityinen katovuosi, niin voisi olettaa, ettei ruuan (korvikeruoka) ollut syynä, eikä talosta tuolloin kuollut muita. 

Matin perunkirjoitus pidettiin marraskuussa 1860. Perinnöksi jäi  peräti kolme tilaa Ängeslevällä: Nikula eli Wuotila 13/96 mantaalin verotila No 34, Männistö 1/8 mantaalin verotila No 51 ja Honkakoski 1/8 manttaalin kruununtila No 52. Tilojen arvoksi määritettiin yhteensä  1700 ruplaa, nykyrahassa noin 33.000 euroa. Vaikka markka otettiin käyttöön samana vuonna käytettiin arvioinnissa ruplia. "Löysää omaisuutta": kultaa, hopeaa ja kuparia (10 ruplaa  40 kopeekkaa), rauta- ja puutavaroita, vaatteita, kirjoja, viljaa... Eläimiä kirjattiin: 1 musta valakki hevonen 40 ruplaa,  1 punainen valakki hevonen 40 ruplaa, 1 valkoinen ikivanha  (utgl=utgammal) hevonen 3 ruplaa, 9 lehmää 72 ruplaa ja 8 lehmää 56 ruplaa, 1 härkä 7 ruplaa, 4 vasikkaa 4 ruplaa, 12 lammasta 9 ruplaa. Omaisuutta yhteensä 2230 ruplaa 55 kopeekkaa, ja velkoja 1054 ruplaa 5 kopeekkaa.Pesään jäi 1176 ruplaa 50 kopeekkaa. 

Matin kuoleman jälkeen Brita Kaisa meni 1862 naimisiin Jaakko Iisakinpoika Hirvelän kanssa. Uusperhe asui Männistössä Tyrnävän Ängeslevällä. Pojista Jeremias isännöi myohemmin naimisiin mentyään kotitaloa Honkakoskea. Isoäitini isä (3/14) Juho Matinpoika Männistö (ent. Honkakoski) asui äitinsä luona Männistössä kunnes meni naimisiin ja muutti 1882 Kylmälänkylään no 16 Keskikylmäseen. Siellä syntyi sitten isoäitini Anna Kustaava v. 1896. 

Matin isälinjaa päästään sukupuussa vielä neljä polvea taaksepäin Pudasjärvelle 8. polven esi-isääni Heikki Ollinpoika Torviseen, sotilasnimeltään Henric Carlbohm.